näin aluksi, kun en nyt muutakaan keksinyt...
Vuonna 1970 otetusta valokuvasta on selvästi tunnistettavissa sen aikaiseen tyyliin kuulunut lakka-nylon pusakka sekä haisaappaat. Kumisaapas oli siis merkiltään "Hai".
Saappaat pitivät vettä, mutta takkina käytetty pusakka oli aivan liian ohut pitämään kylmän loitolla. Mutta koska se oli niin sanotusti muotia, sitä täytyi käyttää. Kuva on otettu Kiutakönkäällä. Tänä päivänä ei taida kukaan patikoida tällaisissa tamineissa.
1960-luvun lopulla muotiin tullut nylon oli erittäin epämiellyttävä ihoa vasten. Miesten kauluspaidat vaihtuivat puuvillasta nyloniin ja olivat tietenkin helppohoitoisia, ja juuri sen vuoksi saavuttivat suuren suosion. Se aika mikä ennen käytettiin paitojen silittämiseen säästyi ja voitiin käyttää sen sijaan vaikka tupakointiin.
Kolmivaihteinen Tunturi -polkupyörä alla. Asusteina valkoinen poolopaita, napitettava villatakki, valkoiset Jamekset ja tennissukat sekä Retu-kengät, jotka ovat vakosamettia. Kuuminta hottia siihen aikaan. Tosin sama tyyli taisi purra moneen muuhunkin samanikäiseen. Retu-kengät pidettiin loppuun saakka. Myöhemmissä kuvissa niissä näkyykin jo reikiä. Kerskakulutukselle ei ollut tuolloin sijaa. Pieni vaatekaappi vastasi hyvin tarkoitustaan. "Taasko sinulla on uudet vaatteet" - lausetta ei ollut totuttu kuulemaan. Vaatteet käytettiiin kunnes ne olivat hiuti, eli reikiintymiseen asti.
Tässä kaverukset ovat rakentaneet majan, jonne on pääsy kielle-tty! Aikoinaan Koillissanomissa julkaistu kuva sai palautetta oikeinkirjoituksesta. Tavutus on sen vuoksi väärin, koska hammasharjalla kirjoitettu teksti ei sopinut samalle riville. Jokainen ulkopuolinen varmasti ymmärsi, ettei majaan ole asiaa muilla kuin jäsenillä. Ja hehän ovat Risto, Jaska, Tapsa ja Lare. Maja on tyylikäs. Nykyisin tällä paikalla Kuusamon rantamaisemassa lähellä Pekkasen niemeä on kävelytie.
Kirjapainolle saapuva lähetys otetaan vastaan tyylillä.
Tässä pikkumies on sonnustautunut tyylikkäisiin shortseihin. Selässä ristiin menevät henkselit pitävät ne kohdillaan. Jaloissa jalkapallon pelaamiseen soveltuvat nappulakengät. Tyylikäs hellepaita täydentää asukokonaisuutta. Pikkumies erottuu selvästi ryhmästä omalla asuvalinnallaan, josta voi olla vain ylpeä.
Tämä karhu on nakitettu häkkiin. Häkin takana seisova mies sohii sitä kepillä. Karhu vietiin sen jälkeen Rukalle Rukahovin edustalle, jossa sitä pidettiin vähän suuremmassa häkissä yleisön nähtävänä. Karhu sai nimen Reete. Karhun oltavat eivät liene olleet päivänvaloa kestävät. Kuten eivät ole olleet Kuusamon suurpetokeskuksen karhujenkaan.
Tämä karhun pyydystämiseen käytetty häkki - jos olisi vielä tallessa - sopisi varmaankin Kuusamo-talon edustalle. Sillä voisi verhoilla siellä olevan patsaan.
Hiljattain julkistetun Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan Koillissanomat tavoittaa viikoittain yli 48 tuhatta lukijaa.
Uskallan väittää, että Koillissanomien tavoittavuus on ollut jo 1950-luvulla vieläkin suurempi.
Koillismaan kuntien väkiluku 1950-luvun puolivälissä on ollut noin 55 tuhatta asukasta. Ja kun otetaan huomioon, että vielä tuolloin ei ole ollut televisioita eikä puhelimia ja radiostakin on tullut vain valtakunnan uutisia, näin ollen sanomalehti on jäänyt ainoaksi paikalliseksi tiedon välittäjäksi.
Levikin ollessa kymmenisen tuhatta, tilauksiin nähden lukijoita on ollut kuitenkin moninkertaisesti. Tämä se selittyy sillä, että perheiden koot ovat olleet suurempia. Lehden on lukenut lähes jokainen lukutaitoinen. Lehti on laitettu myös kiertoon. Vähävaraisiin talouksiin sitä ei välttämättä tilattu, varsinkin jos se saatiin naapureilta. Ja loppupelissä se päätyi käymälään, jossa se vielä kertaalleen luettiin istunnon aikana. Sen päätyttyä sitä voitiin käyttää pyyhkimiseen. Tämä ei ole mikään vitsi, sillä vessapaperi ei ollut mikään normivaruste sen aikaisissa huusseissa. Mutta olenpa kuullut sellaisenkin tarinan, että sanomalehteä oli käytetty pyyhkeenä ennen kuin kaikki olivat ehtineet sen lukea. Lehden sarjakuvat olivat kuitenkin tatuoituneet pyyhkijän takamukseen, joten niitä saattoi tarjota siitä luettavaksi. Tämä lienee puolestaan vitsi.
Lehteä postitettiin myös ulkomaille, missä entiset koillismaalaiset pääsivät jyvälle entisen kotiseutunsa paikallisista tapahtumista. Etenkin Amerikassa sitä luettiin paljon. Näistä ei tietenkään ole mitään tilastoja olemassa, kuinka moni silmäpari oli tuolloin ahminut lehden artikkeleita.
Tilastoja on alettu tehdä myöhemmin ja nykyäänhän kaikki on paljon helpompi tilastoida. Pitävätkö tilastot sitten kutinsa, se onkin toinen kysymys.